Angry Birds-juustokakku



 

 

Tein pari vuotta sitten 2-vuotiaalle Samulille tämän sammakkokakun, nyt Samulin täyttäessä 4 vuotta synttäreitä juhlittiin Angry Birds-teemalla joten toiveena oli tietenkin Angry Birds-kakku. Kiireessä tuli napattua kuvat ja ovat vähän huonoja ja huonoja ja kuvakulmissakin olisi olltu parantamisen varaa, hahmot ja kakku näyttivät hienommilta luonnossa :)

 

Kakku on mansikka-vadelma-juustokakku ja vihreä pinta, linnut ja ritsa sokerimassaa jota värjäsin pastaväreillä. Mustan pommilinnun ja ritsan "kuminauhan" tein irtokarkkihyllyn lakritsifudgesta lämmittämällä sitä mikrossa sopivan pehmeäksi muotoiluun. Sitä olikin todella helppo muotoilla. Possujen tasot Pirkan suklaavohveleita, kiviksi ripottelin sinne tänne suklaa- ja jogurttirusinoita. Näiden "juhlajuustokakkujen" reunoilla tykkään käyttää kierrevohveleita, tähän Angry Birds-kakkuun ne sopivatkin erityisen hyvin ja leikkelin niistä tarkoituksella vähän erimittaisia.

 

 

 

Mansikka-vadelma-juustokakku (23 cm vuokaan)

 

Pohja:

 

1,5 pötköä Domino-keksejä

n. 50 g rasvaa

 

Täyte:

 

4 dl kermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 pss Blå Band vadelmamoussejauhetta

1,5 dl maitoa

1 dl sokeria

4 dl mansikkasosetta (pakastemansikoista)

1 dl vadelmasosetta (pakastevadelmista)

5 liivatelehteä

 

Murskaa keksit (itse murskaan sauvasekoittimella) ja sekoita joukkoon sopiva määrä sulatettua rasvaa. Painele keksimurska irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

 

Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa vadelmamousse maidon kanssa vaahdoksi paketin ohjeen mukaan ja sekoita yhteen kermavaahdon kanssa. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Laita liivatelehdet kylmään veteen. Soseuta mansikat ja vadelmat, lisää sokeri. Ota muutama ruokalusikallinen sosetta kuppiin ja kuumenna. Sekoita liivatteet kuuman soseen joukkoon yksi kerrallaan hyvin sekoittaen. Lisää kuuma sose muun soseen joukkoon ja yhdistä sitten sose ja vaahtoseos. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään (tosin muutama tuntikin riittää hyytymiseen)

Juhlamekko

Ompelin itselleni juhlamekon ystäväni häihin joissa olin kaasona. Minulla on usein tapana jättää asiat viime tippaan, ja ystäväni vitsailikin jo talvella patistellessaan toistuvasti minua hankkimaan puvun, että lopulta käy varmaan niin että ompelen oman mekkoni häitä edeltävänä yönä. Nooh, melkein niin pääsi käymäänkin ;D Toki aloitin mekon ompelemisen "jo" reilusti viikko ennen häitä, mutta täytyy myöntää että viimeiset silaukset tein häitä edeltävänä iltana ;)

 

Häiden teemaväri oli tumma liila, joten morsiamen toiveena oli että minulla olisi liila mekko. Ihan "liilaliilaa" mekkoa en halunnut mutta löysin Eurokankaasta juuri haluamanilaista luumunsävyistä kangasta. Lisäksi ompelin mekkoa varten muhkean tyllialushameen jonka helma on pidempi kuin itse mekon helma että tylli näkyy. Siihen nähden miten kiireessä mekon ompelin, siitä tuli kiva, tykkään itse!

 

Koska mekko valmistui lopullisesti niin myöhään, en tietenkään ehtinyt ottaa siitä valokuvia ennen juhlia, ja kun olin kaaso, niin koko päivä meni niin hujauksessa että en tosiaankaan ehtinyt tai edes muistanut ajatella oman mekkoni kuvaamista vaikka mieheni olikin juhlissa mukana ja olihan hänellä kamerakin mukana. No, juhlittua tuli aamuviiteen joten seuraavana päivänä mekko ei enää ollut kuvattavassa kunnossa (enkä minäkään) kun mekon rinnuksilla oli ties mitä iltapalaa ja juomaa jotka illan/yön tiimellyksissä olivat siihen päässeet roiskumaan :D Kuvaajana häissä toimi entinen työkaverini Janne Heinonen (voin todellakin suositella häntä jos kuvaajaa joku tarvitsee!), ja hänen ottamiensa kuvien joukosta löytyi kuvia joissa mekkokin näkyy.

Minulle tyypillistä hyvin monissa asioissa on se, että ryhtyessäni tekemään jotain, suunnitelma muuttuu ja muotoutuu matkan varrella ja lopputulos voi ollakin aivan erilainen kuin alkuperäinen visioni. Tämänkin mekon kohdalla kävi niin. Alunperin ajattelin ompelevani yksiolkaimisen mekon, mutta kun ompelemisen kanssa tuli hieman kiire, niin päädyin tekemään mekon samoilla kaavoilla kuin tämän aiemmin tekemäni rippijuhlamekon mutta tein siitä kokonaan olkaimettoman. Ja sain sitten jännittää pysyykö mekko päällä ;) No pysyihän se, mutta kyllä monista kuvista huomaa että yläosa on hieman valahtanut huonosti kun en ole muistanut koko ajan olla ryhdikkäästi vatsa-sisään-rinta-ulos ;) Lisäksi mekon sivussa on pitsivetoketju (taivaan lahja meille jotka vihaamme vetoketjun ompelemista!) ja totesin jo juhlapäivän aamuna että vetoketju harmillisesti hieman aukeaa helposti itsestään yläosasta, joten jatkossa vetoketjun yläpäähän kannattaa laittaa jonkunlainen hakanen.

 

Lisäksi mekkoon oli tarkoitus tulla morsiamen toiveesta samantyylisiä laskoksia kuin hänen hääpuvussaankin oli, mutta hylkäsin laskokset a) kiireen vuoksi, b) koska tajusin että laskokset vievät tosi paljon kangasta ja olin ostanut sitä siihen nähden liian hintsusti enkä jaksanut lähteä enää muutama päivä ennen häitä uudestaan kangaskauppaan, c) totesin että yksinkertainen mekko on enemmän minun tyyliseni.

Tässä vielä mekon kanssa käyttämäni itse tehdyt korut ja tuunattu laukku joista tarkemmin täällä. Kuvan panta ei sentään ollut minun vaan tyttäreni päässä ;)

Mansikka-vadelmajuustokakku

 

Tämä oli ikäänkuin tämmöinen testikakku, kokeilin kääretorttupohjaa juustokakkuun. Kyllä keksipohja toimii kuitenkin paremmin minun mielestäni. Täytteen sovelsin omasta päästäni, siitä tuli hyvä mutta seuraavalla kerralla laitan kuitenkin yhden tai jopa kaksi liivatelehteä enemmän. Jotenkin aina kitsastelen noiden liivatteiden kanssa kun en halua liian tönkköä täytettä. Vadelman makua tähän tuo vain käyttämäni vadelmamousse, eikä se tuolta mansikan seasta kovin maistu, osan mansikkasoseesta voisikin korvata vadelmasoseella. 4-vuotiaan mieliksi laitettiin kakun päälle koristeita, vaikka eihän nuo syödessä niin miellyttäviä ole, kovia palleroita jotka ei maistu millekään ;)

Pohja:

2 munaa
0,75 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
 vajaa 1 tl leivinjauhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää munasokerivaahdon joukkoon. Paista irtopohjavuoassa (minulla oli halkaisijaltaan n. 23 cm vuoka) 200 asteessa 6-8 minuuttia. Kostuta vähän pakastemansikoiden mehulla, limpparilla tms.

Täyte:

3 liivatetta (suosittelen käyttämään 4-5)
1 prk Flora Kuohu
1 pussi Blå Band vadelmamousse
½ prk maitorahkaa
4 dl mansikkasosetta (soseutin pakastemansikoita)
0,5 dl sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa vadelmamousse vaahdoksi ja yhdistä kermaan. Sekoita joukkoon myös rahka. Liota liivatteet kylmässä vedessä. Soseuta pakastemansikat esim. sauvasekoittimella, ota muutama ruokalusikallinen erikseen ja kuumenna mikrossa. Sekoita lionneet liivatteet yksitellen kuuman soseen joukkoon ja lisää kuuma sose sen jälkeen muuhun soseeseen. Sekoita joukkoon sokeri. Lisää mansikkasose kermaseokseen ja kaada vuokaan jäähtyneen kakkupohjan päälle hyytymään seuraavaan päivään.

Helmiä hengettömiin pinneihin

Hassu nimitys näillä hengettömillä :) Tulin maininneeksi ystävälleni että tällaisia helmikoristeisia pinnejä voisi tehdä itse halvalla sen sijaan että ostaa valmiina. Ystäväni kertoi tuttunsa kokeilleen ja kuulemma ei onnistunut itse tekeminen. Tee-se-itse-naisena painelin saman tien ostamaan Tiimarista helmiä päästäkseni toteamaan että vallan mainiostihan näiden tekeminen onnistuu, kuten kuvasta näkyy ;) Tietysti helmen reiän täytyy olla tarpeeksi iso, näissä jouduin puristamaan pihdeillä irti hengettömän toisesta päästä tuon tuollaisen muovisen suojan että sain helmen mahtumaan. Sitten vain taivuttelin hengettömän lähes suoraksi saadakseni helmen oikeaan kohtaan, ja sen jälkeen taivutus takaisin muotoonsa. Helppoa ja nopeaa! Näitä voi työntää koristeeksi nutturaan tai muihin kampauksiin.

 

Tässä pari kuvaa miten helmipinnejä voisi käyttää. Tulipas totisia kuvia :D Ylemmässä kuvassa on oikeita kukkia ja niiden ympärille tökitty helmiä, minulla on niin karheat ja luonnonkiharat hiukset että nämä pysyy tosi hyvin melkein missä kohtaa vaan. Alemmassa kuvassa helmiä on tökitty tasaisesti reunustamaan lettiä, arkisemmastakin kampauksesta saa siis näillä helmikoristeilla juhlavamman.

Mehiläiskorusetti

Minulla on ystäväni kanssa muutama mehiläispesä, ja teinpä hänelle sitten synttärilahjaksi tällaisen mehiläiskorusetin ;) Korvikset ovat fimomassaa, pinni huopaa ja siivet kimalletylliä.

 

Tässä korvikset vähän lähempää, hymyileviä mehiläisiä ;) Vähän on kyllä yksinkertaistettu malli kyseisestä ötökästä, mutta tein nämä synttäreitä edeltävänä iltana umpiväsyneenä. Näkyi lopputuloksessa päivänvalossa myös siinä, että valkoiset osat ovat täynnä erivärisiä pisteitä kun käsiin oli jäänyt muista väreistä massaa :P Mutta näissä koruissa tärkeintä olikin kyllä ajatus :D

Katariina-mekko

Pikasurautuksena Katariina-mekko, jälleen kerran. Moneskohan lienee jo... Kokeilin tällä kertaa tehdä ylä- ja alaosan eri kankaista, molemmissa perhosia. Koko kesä on mennyt muissa hommissa joten ompelukset on olleet niin vähissä että ei vaan ole ollut aikaa eikä toisaalta jaksamista alkaa kokeilla muita kaavoja, joten tällä samalla on menty :D Tähän mekkoon tosin tuli matalampi tuosta rintamusosasta kuin oli tarkoitus. Tehty taas 110/116 cm kaavoilla mutta pituus seuraavasta koosta 122/128 ja kuminauhojen pituudet taas edellisestä koosta 98/104.

 

Ompelin vahingossa tätä mekkoa tehdessä saumurilla nuppineulaan joten saumurin terät on entiset mikä rajoittaakin sitten hetken aikaa ompeluita :( "Jossain" minulla on kyllä olemassa teroitetut varaterät, ja tuon "jossain"-paikan osasi mieheni heti paikallistaa talomme yhteen huoneeseen joka on tällä hetkellä remppatarvike-kirppiskama-yms-varastona ja sisältää myös parikymmentä pahvilaatikkoa, ja jossain noista pahvilaatikoista on pienen pieni pussi jossa terät ovat :P

Mekkokuvassa ei näy yläosan pienikuvioinen kangas kunnolla niin  tässä lähikuvaa. Molemmat kankaat Eurokankaan palalaarista.

 

Vielä sovituskuva. Perhoskankaasta tein vielä mekon kanssa sopivan kolmiohuivin.

 

Asusteita juhliin

Havahduin pari päivää ennen ystäväni häitä siihen, että tarvitsen juhliin jonkun pienen laukun. Sattumalta Prisman alelaarissa lojui viisi euroa maksava likainen pikkulaukku, ja näin rumassa laukussa heti mahdollisuuden tuunaamiseen! Lika lähti pienellä pyyhinnällä. Laukussa oli järjettömän pitkä olkahihna jotain pyykkinarutyyppistä narua... Taitoin narun kolminkerroin, sidoin parista kohtaa rautalangalla ja kiedoin ympärille vaalean liilaa silkkinauhaa. Häiden teemaväri oli tumma liila höystettynä vaalealla liilalla ja myös mekkoni oli tumma liila. Valkoisesta ja liiloista helmistä tein laukkuun vielä kukan somisteeksi.

 

Tarkoituksena oli alunperin laittaa juhliin pronssinväriset Kalevalakorut, mutta minulla ei ollut niihin sopivia korviksia. Niinpä päädyin juhlia edeltävänä päivänä vielä askartelemaan korvikset ja kaulakorun samoista helmistä millä koristelin laukunkin.

 

Laukun helmikukka lähempää.

 

4-vuotias tyttäreni oli häissä morsiusneitona, ja hänelle tuunasinkin sitten liilan hiuspannan samoilla tarvikkeilla. Itse liila panta löytyi valmiina ja oli sattumalta täysin saman värinen kuin tytön mekko. Tein laukkuun käyttämästäni satiininauhasta "rusetin" ja sen keskellä samanlaisen helmikukan kuin omaan laukkuuni. Oltiinkin sitten ikäänkuin samaa settiä äiti ja tytär ;)

Lasinpuhallusta

Kävimme ystäväni polttareissa puhaltamassa lasia Riihimäellä Verstakossa Kari Alakosken ja Marja Hepo-Ahon opastuksessa. Oli kyllä niin mahtavaa päästä näkemään miten lasia puhalletaan ja kokeilemaan itsekin. Jokainen porukastamme teki oman lasiesineen, sai valita muodon ja värit ja osallistua tekemiseen sen verran kuin itse halusi.

Halusin itse lasivadin jossa voi pitää vaikka hedelmiä tai käyttää pullalautasena, tai pitää esillä ihan tällaisenaan. Vadista halusin valkoisen, lasinpuhaltaja Kari Alakosken ehdotuksesta vatiin tehtiin raitoja, ja nuo raidat ovat kyllä ihanat! Vadin reuna vielä aaltoilee kivasti noiden raitojen mukaan. Vadin halkaisija on 28 cm

 

On aika hienoa että minulla on nyt tällainen täysin uniikki lasiesine jonka toteuttamisessa olen ollut mukana suunnittelemassa ja tekemässä. Pohjaan on kaiverrettu Kari Alakosken ja minun nimeni sekä vuosiluku 2013. Voin ehdottomasti suositella kaikille, lasinpuhallus sopii hyvin vaikkapa juuri polttareihin tai työporukan virkistypäivään.

 

Olin ystäväni kaaso, ja häissä sain häneltä vielä lahjaksi tällaisen kauniin lasista puhalletun öljykynttilän jonka hän oli pyytänyt lasinpuhaltaja Marja Hepo-Ahoa tekemään tuon vatini värien ja raitojen mukaan! Ihana ja ajatuksella teetetty lahja siis :) Tällaiset uniikit teetetyt lasiesineet ovatkin todella hieno lahja, kannattaa ottaa yhteyttä Kari Alakoskeen tai Marja Hepo-Ahoon jos mietit ainutlaatuista lahjaa esimerkiksi hääparille tai 50-vuotislahjaksi.

 

 

Loppuun vielä muutama kuva kuinka tuo vatini syntyi Kari Alakosken taitavissa käsissä minun avustuksellani ;)

 

 

Hääriisipussukat

Ystäväni menee parin viikon päästä naimisiin ja askartelimme häihin tällaisia hääriisipussukoita. Häiden teemaväri on tumma liila, ja pussukat on tehty tummanliilasta huntutyllistä.Leikkelimme muistaakseni n. 10x10cm kokoisia neliöitä, keskelle laitoimme 2 rkl sydämenmuotoisia hääriisejä ja solmimme pussit kiinni valkoisella satiininauhalla. Näistä tuli aika suloisia ja sydämenmuotoiset riisit erottuu hyvin tyllin läpi. Pussukat laitetaan kahteen valkoiseen koriin joista morsiusneidot jakavat näitä vieraille.

Meillä oli kaksi kuvassa näkyvää pakettia hääriisiä ja pikkupussukoita niistä tuli n. 120 kpl kun riisiä oli kussakin pussukassa siis 2 ruokalusikallista. Hääriisi on ostettu Krumeluurista. Onhan tuo tietysti aika hintavaa verrattuna tavalliseen riisiin (1 vajaan 800 gramman paketti maksaa 29,50 euroa) mutta sydänriisi murenee päälle käveltäessä, sulaa vesisateessa ja on vaaratonta linnuille. Kivempi vaihtoehto siis kuin pari kiloa oikeaa riisiä kirkon edustalla :)

Herkkukoruja

 

Tein vähän aikaa sitten eräälle tuotosteni jälleenmyyjälle testiksi myyntiin muutaman tällaisen pikkutytöille suunnatun kaulakorun samalla kun vein myyntiin mm. näitä aiemmin tekemiäni korvakoruja. Kuvassa vesimeloni, vaahtokarkki ja suklaakakku ruusukoristeella.

 

Mustikkapiirakka, prinsessakakku ja suklaakakku. Nämä menikin kaupaksi saman tien! :)   

Lauantaina mentiinkin sitten 4-vuotiaan tyttäreni kanssa pihalle ihanaan auringonpaisteeseen askartelemaan lisää näitä kaulakoruja. Hän saa valita koruun aina nauhan sekä puuhelmien värin. Mukavaa yhdessäoloa, ja näin myös saan taukoamattomasti puhuvan ikiliikkujamme istumaan rauhassa paikallaan ;) Kuvassa donitsi, vadelma, korvapuusti ja sitruunatorttu. 

Viinirypäle, vadelma, kääretorttu ruusukoristeilla, korvapuusti ja sitruunatorttu. 

 

Korutaiteilija työhönsä keskittyneenä :)

 

Tein sitten kokeeksi vielä muutaman lasten rannekorun puuhelmistä ja itse tekemistäni keramiikkanapeista.

Rippijuhlamekko

Minua pyydettiin tekemään mekko rippijuhliin, ja päätin ottaa haasteen vastaan. Haastetta tässä olikin! En muista milloin olisin ommellut mekkoa aikuiskoossa, ja lisäksi jouduin ompelemaan mekon niin, että otin käyttäjästä vain mitat ja valmiin mekon lähetin sitten postitse satojen kilometrien päähän, eli mekkoa ei ole kertaakaan sovitettu käyttäjän päällä ompelemisen aikana. No, onneksi mitat olivat jollain lailla yhteneväiset omien mittojeni kanssa joten sovittelin mekkoa sitten itseni päälle. Mutta vielä toistaiseksi on mysteeri onko mekko käyttäjälleen iso, pieni vai sopiva... Teinkin mekon lahjaksi sillä varoituksella että käyttäjä varautuu lähtemään kauppaan mekko-ostoksille jos mitat tässä minun tekeleessäni ovat pielessä :P

Kankaan kävimme ostamassa yhdessä Eurokankaasta. Palalaarista löytyi juuri sopivan mittainen pala todella ihanaa petroolinsinistä kangasta. Sittemmin huomasin että samaa kangasta löytyy pakaltakin, ja on ehkä pakko käydä ostamassa tätä vielä palanen ja tehdä itsellenikin juhlamekko (ja toivoa että joskus tulee joku juhlakin missä sitä pääsee käyttämään...). Toiveena oli polviin asti ulottuva mekko jossa on niskan taakse solmittavat nauhat. Alunperin tähän oli tarkoitus tulla myös yläosaan valkoista pitsiä jonka läpi petroolin värinen kangas näkyy, mutta hylkäsin ompelun edetessä pitsi-idean, koska mekko näytti paljon kivemmalta ilman sitä.

 

Ompelun kanssa tuli loppujen lopuksi hirveä kiire, sillä ensin pähkäilin pitkään mistä löydän sopivan kaavan, ja kun mekko muuten alkoi olla aika lailla valmis, Majapuulta tilaamani pitsivetoketjun saapuminen kesti KAUAN, kiitokset  postin ykkösluokan kirjeelle jonka pitäisi tulla päivässä mutta kesti viikon :P Viimeisenä ompelupäivänä sattui vielä eräs episodi jonka johdosta pääsin ompelemaan mekkoon kuuluvan alushameen vasta iltamyöhällä, ja mekko oli saatava jo seuraavana aamuna postin kuljetettavaksi käyttäjälleen. Nämä sovituskuvat otinkin sitten kiireessä iltamyöhällä ennen nukkumaanmenoa kameran itselaukaisimella, joten ei ole kauhean edustavat kuvat mekosta. Silittää en myöskään enää ehtinyt mekkoa, mutta eiköhän se rypisty muutenkin postin matkassa.

 

Mekon sivusaumassa on siis pitsivetoketju joka on taivaan lahja ihmiselle joka inhoaa vetoketjun ompelua! Tämän vetoketjun ei ole tarkoituskaan olla piilossa, vaan saa olla koristeellisena yksityiskohtana. Alunperin hieman mietin että voinko laittaa mekkoon valkoista vetoketjua, mutta Vaahtokarkkimonsteri on lukuisissa upeissa mekoissaan käyttänyt kontrastivärisiä pitsivetoketjuja ja uskaltauduin minäkin laittamaan tähän valkoisen vetoketjun. Sopii mielestäni hienosti, mekon värinen vetoketju olisi ollut aika tylsä... 

 

Tässä mekko takaa, yhtään sellaista kuvaa ei näköjään ollut missä solmiamisnauhat näkyvät takaa, tässäkin kuvassa tyhmästi tukka just edessä. Oman naamani sensuroin myös kuvista pois, tuohon aikaan illasta se ei ollut enää julkaisukelpoinen ;) Alushameena on valkoisesta vuorisatiinista tehty hamonen jonka alareunassa kaksi kerrosta tylliä kohottamassa mekon helmaa. Olen ollut jo pari vuotta innostunut tällaisista tyllihelmoista jotka näkyy tarkoituksella helman alta.

 

Mekon kaava löytyi vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä, tämä oli jonkunlaisen iltapuvun kaava jota lyhensin ja tein solmiamisnauhoista erilaiset. Nyt olen näköjään hukannut jonnekin koko lehden... Täytyy penkoa se esiin että saan tähän itselleni muistiin lehden numeron, sillä kaava oli varsin käyttökelpoinen jos haluan ommella itselleni tämän tyylisen juhlamekon. Suuri Käsityö-lehden kaavat ovat välillä jättimäisiä, ja epäilin ensin että tuleekohan tästä kamalan iso kun pienin koko kaavoissa on 36. Onneksi en kuitenkaan alkanut pienentää kaavoja.

 

Korusettejä

Käytiin kolmen sisaruksen synttäreillä. Neljävuotiaani valitsi jokaiselle tekemistäni fimokoruista korvikset ja tehtiin myös saman sarjan kaulakoru. Yksi korusetti olivat nämä hauskat vesimeloniviipaleet.

Tässä näkyy vesimelonin kuorta takaa.

 

Toinen sai tällaisen jo aiemminkin blogissa näkyneen prinsessakakku-setin

 

Ja kolmannella ei ole vielä korvisreikiä joten vietiin muffinssipinnit ja jätskikoru.

 

Korusetit keksin pakata tällaisiin pahvirasioihin joita minulla sattui muutama olemaan. Rasioissa on ollut aikoinaan muistitikkuja, tyhjät rasiat olivat menossa entisessä työpaikassani roskikseen ja pelastin ne omaan käyttööni. Niistä tulikin ympärille kiedotun nauhan kanssa tyylikkäät lahjarasiat.

Pinnityynyjä

Lapsukaiseni meni hoitokavereiden 4- ja 6-vuotissynttäreille, lahjaksi hän vei nämä pinnityynyt joiden idea on lähtöisin Mekkotehdas-kirjasta. Halkaisijaltaan nämä minun tekemät tyynyt ovat parikymmentä senttiä. Tyttöni valitsi itse tyynyihin kankaat ja nauhat sekä vielä pinnivarastostani erilaisia pinnejä ja pompulat kummallekin synttärisankarille. Yhteistyön tuloksena siis syntyi tämä lahja ;)

Lahjojen "paketointia" varten tein vielä nämä kassit joihin tyynyt pinneineen sujautettiin.

Hempeä Katariina-mekko

Ompelin 2-vuotiaalle Aurora-prinsessalle synttärilahjaksi Katariina-mekon kokoa 98/104. Vähän kavensin tuon vyötärökuminauhan kohdalta (tai eihän tuo kuminauha vyötärön kohdalla ole vaan ylempänä, mutta vyötärökuminauhaksi kai tuota voi sanoa?). Kavennus ei kylläkään ollut alunperin tarkoitus vaan tuli vähän mokailtua joten kavennus johtui sen mokailun paikkailusta ;)

Kankaista lähikuvaa. Molemmat eurokankaasta.

Minni Hiiri-mekko ja lumileopardi

Tuli pakonomainen tarve kokeilla millainen on mittasuhteiltaan Mekkotehtaan Elina-mekon kaava. Oikeastaan ei olisi toisaalta huvittanut ommella mutta tein tämmöisen pikasurautuksen kumminkin erään illan ratoksi. Kuten olen jo aiemmin todennut, Mekkotehtaan mekot ei ainakaan minun pitkälle ja laihalle lapselleni käy sellaisenaan (liian lyhyitä ja todella leveitä) joten tämä on nyt sitten tehty 4-vuotiaalle koossa 86/92 ja pituus koon 110/116 mukaan. Trikoisena mekko olisi näillä mitoilla tehtynä aika hyvä, kaula-aukkoa kun vielä nostaisi edestä vähän ylöspäin.

Tämä mekko on siis kuitenkin tehty joustamattomasta kankaasta ja siksi tarkoitus oli tehdä siihen  niskaan nappihalkio pukemisen helpottamiseksi. No, lopulta laiskotti ja koska kyseessä oli vain kokeilumekko, jätin halkion tekemättä ja jäin jännittämään mahtuuko mekko edes päälle :D Tuo musta juttu mekon kaula-aukon alapuolella on mustasta satiininauhasta tehty rusetti, tuntui että mekko on liian tylsä muuten. Etenkin rusetin lisäämisen jälkeen mekosta tuli minusta mieleen ihan Minni Hiiren mekko, harmi että ompelin tämän vapun jälkeen, muuten olisin askarrellut Minni Hiiren korvat ja lapsi olisi voinut mennä vappuna hoitopaikkaan Minni Hiireksi pukeutuneena :)

Mekko meni yllättävän helposti päälle vaikkei takana nappihalkiota ollutkaan, tosin jatkossa sen kyllä lisään jos joustamattomasta kankaasta ompelen. Ja kun tästä minnihiirimäinen tuli niin mekon alle laitettiin musta T-paita ja mustat sukkahousut kun lähdettiin kavereiden synttärijuhliin :)

 

Hiuksiin laitettiin leppäkerttupinni, yksi lemppareistani!

 

Kun nyt vapusta tuli puhe niin laitanpa tähän vielä lapsukaisen tämänvuotisen vappuasun joka hoitopaikkaan mennessä laitettiin päälle. Äiti oli vähän väsynyt työtaakkansa alla joten isompaan panostukseen en nyt kyennyt mutta mielestäni tämä edellisenä iltana syntynyt idea oli kyllä ihan hauska ja ennen kaikkea helppo ja nopea toteuttaa: Päälle synttärilahjaksi saatu leopardikuvioinen mustavalkoinen mekko, ja hiuspantaan kiinnitin huovasta leikkaamani ja liimaamani korvat. Näin syntyi pieni lumileopardinpoikanen :)

 

Tässä tämä hiuspanta. Korvat saa vedettyä pannasta pois ja laitettua takaisin, eli tällä tyylillä voisi tehdä jos jonkinlaisen eläimen korvia ja vaihtaa niitä pantaan tarpeen mukaan.

Tässä korvat takaa, leikkelin ja liimasin mustasta huovasta samanlaisia kuvioita kuin mekossakin.

Fimovillitys ja herkulliset korut

Jo ainakin vuosi sitten suunnittelin tilaavani fimo-massaa ja kokeilla millaista sen muotoilu on. No, vasta nyt sitten tuli tilattua massaa kokeeksi, ja hurahdin siihen täysin! Minulle ominaista on se että kun jostain innostun, niin kyseisen innostuksen parissa hurahtaa sitten aika melkeinpä siinä määrin että lopulta kyllästyn koko hommaan ;)

 

 

Fimoista syntyi muutamassa illassa hirveä määrä korviksia, näissä kuvissa vasta osa. Tässä kuvassa lakka-, muffinssi-, prinsessakakku-, sitruunatorttu- ja kahdet erilaiset donitsikorvikset. Esim. kakkukorviksia syntyy kerralla 3 paria samanlaisia, joten heräsipä itselleni kysymys mitä ihmettä teen tällaisella määrällä korviksia?? :D Korviksia on nyt kaiken kaikkiaan jo useampi kymmenen paria! Iso osa saakin nyt sitten mennä myyntiin.

Mustikkapiirakka-, vaahtokarkki-, vadelma-, suklaakakku-, mansikkajuustokakku-, korvapuusti- ja viinirypälekorvikset. Noita kakkupala-koruja etenkin on hauska tehdä. Täytynee hankkia erilaisia korutarvikkeita niin voin korvisten lisäksi tehdä vaikkapa kaulakorujakin näistä fimoiluista.