Asusteita juhliin

Havahduin pari päivää ennen ystäväni häitä siihen, että tarvitsen juhliin jonkun pienen laukun. Sattumalta Prisman alelaarissa lojui viisi euroa maksava likainen pikkulaukku, ja näin rumassa laukussa heti mahdollisuuden tuunaamiseen! Lika lähti pienellä pyyhinnällä. Laukussa oli järjettömän pitkä olkahihna jotain pyykkinarutyyppistä narua... Taitoin narun kolminkerroin, sidoin parista kohtaa rautalangalla ja kiedoin ympärille vaalean liilaa silkkinauhaa. Häiden teemaväri oli tumma liila höystettynä vaalealla liilalla ja myös mekkoni oli tumma liila. Valkoisesta ja liiloista helmistä tein laukkuun vielä kukan somisteeksi.

 

Tarkoituksena oli alunperin laittaa juhliin pronssinväriset Kalevalakorut, mutta minulla ei ollut niihin sopivia korviksia. Niinpä päädyin juhlia edeltävänä päivänä vielä askartelemaan korvikset ja kaulakorun samoista helmistä millä koristelin laukunkin.

 

Laukun helmikukka lähempää.

 

4-vuotias tyttäreni oli häissä morsiusneitona, ja hänelle tuunasinkin sitten liilan hiuspannan samoilla tarvikkeilla. Itse liila panta löytyi valmiina ja oli sattumalta täysin saman värinen kuin tytön mekko. Tein laukkuun käyttämästäni satiininauhasta "rusetin" ja sen keskellä samanlaisen helmikukan kuin omaan laukkuuni. Oltiinkin sitten ikäänkuin samaa settiä äiti ja tytär ;)

Lasinpuhallusta

Kävimme ystäväni polttareissa puhaltamassa lasia Riihimäellä Verstakossa Kari Alakosken ja Marja Hepo-Ahon opastuksessa. Oli kyllä niin mahtavaa päästä näkemään miten lasia puhalletaan ja kokeilemaan itsekin. Jokainen porukastamme teki oman lasiesineen, sai valita muodon ja värit ja osallistua tekemiseen sen verran kuin itse halusi.

Halusin itse lasivadin jossa voi pitää vaikka hedelmiä tai käyttää pullalautasena, tai pitää esillä ihan tällaisenaan. Vadista halusin valkoisen, lasinpuhaltaja Kari Alakosken ehdotuksesta vatiin tehtiin raitoja, ja nuo raidat ovat kyllä ihanat! Vadin reuna vielä aaltoilee kivasti noiden raitojen mukaan. Vadin halkaisija on 28 cm

 

On aika hienoa että minulla on nyt tällainen täysin uniikki lasiesine jonka toteuttamisessa olen ollut mukana suunnittelemassa ja tekemässä. Pohjaan on kaiverrettu Kari Alakosken ja minun nimeni sekä vuosiluku 2013. Voin ehdottomasti suositella kaikille, lasinpuhallus sopii hyvin vaikkapa juuri polttareihin tai työporukan virkistypäivään.

 

Olin ystäväni kaaso, ja häissä sain häneltä vielä lahjaksi tällaisen kauniin lasista puhalletun öljykynttilän jonka hän oli pyytänyt lasinpuhaltaja Marja Hepo-Ahoa tekemään tuon vatini värien ja raitojen mukaan! Ihana ja ajatuksella teetetty lahja siis :) Tällaiset uniikit teetetyt lasiesineet ovatkin todella hieno lahja, kannattaa ottaa yhteyttä Kari Alakoskeen tai Marja Hepo-Ahoon jos mietit ainutlaatuista lahjaa esimerkiksi hääparille tai 50-vuotislahjaksi.

 

 

Loppuun vielä muutama kuva kuinka tuo vatini syntyi Kari Alakosken taitavissa käsissä minun avustuksellani ;)

 

 

Hääriisipussukat

Ystäväni menee parin viikon päästä naimisiin ja askartelimme häihin tällaisia hääriisipussukoita. Häiden teemaväri on tumma liila, ja pussukat on tehty tummanliilasta huntutyllistä.Leikkelimme muistaakseni n. 10x10cm kokoisia neliöitä, keskelle laitoimme 2 rkl sydämenmuotoisia hääriisejä ja solmimme pussit kiinni valkoisella satiininauhalla. Näistä tuli aika suloisia ja sydämenmuotoiset riisit erottuu hyvin tyllin läpi. Pussukat laitetaan kahteen valkoiseen koriin joista morsiusneidot jakavat näitä vieraille.

Meillä oli kaksi kuvassa näkyvää pakettia hääriisiä ja pikkupussukoita niistä tuli n. 120 kpl kun riisiä oli kussakin pussukassa siis 2 ruokalusikallista. Hääriisi on ostettu Krumeluurista. Onhan tuo tietysti aika hintavaa verrattuna tavalliseen riisiin (1 vajaan 800 gramman paketti maksaa 29,50 euroa) mutta sydänriisi murenee päälle käveltäessä, sulaa vesisateessa ja on vaaratonta linnuille. Kivempi vaihtoehto siis kuin pari kiloa oikeaa riisiä kirkon edustalla :)

Herkkukoruja

 

Tein vähän aikaa sitten eräälle tuotosteni jälleenmyyjälle testiksi myyntiin muutaman tällaisen pikkutytöille suunnatun kaulakorun samalla kun vein myyntiin mm. näitä aiemmin tekemiäni korvakoruja. Kuvassa vesimeloni, vaahtokarkki ja suklaakakku ruusukoristeella.

 

Mustikkapiirakka, prinsessakakku ja suklaakakku. Nämä menikin kaupaksi saman tien! :)   

Lauantaina mentiinkin sitten 4-vuotiaan tyttäreni kanssa pihalle ihanaan auringonpaisteeseen askartelemaan lisää näitä kaulakoruja. Hän saa valita koruun aina nauhan sekä puuhelmien värin. Mukavaa yhdessäoloa, ja näin myös saan taukoamattomasti puhuvan ikiliikkujamme istumaan rauhassa paikallaan ;) Kuvassa donitsi, vadelma, korvapuusti ja sitruunatorttu. 

Viinirypäle, vadelma, kääretorttu ruusukoristeilla, korvapuusti ja sitruunatorttu. 

 

Korutaiteilija työhönsä keskittyneenä :)

 

Tein sitten kokeeksi vielä muutaman lasten rannekorun puuhelmistä ja itse tekemistäni keramiikkanapeista.

Rippijuhlamekko

Minua pyydettiin tekemään mekko rippijuhliin, ja päätin ottaa haasteen vastaan. Haastetta tässä olikin! En muista milloin olisin ommellut mekkoa aikuiskoossa, ja lisäksi jouduin ompelemaan mekon niin, että otin käyttäjästä vain mitat ja valmiin mekon lähetin sitten postitse satojen kilometrien päähän, eli mekkoa ei ole kertaakaan sovitettu käyttäjän päällä ompelemisen aikana. No, onneksi mitat olivat jollain lailla yhteneväiset omien mittojeni kanssa joten sovittelin mekkoa sitten itseni päälle. Mutta vielä toistaiseksi on mysteeri onko mekko käyttäjälleen iso, pieni vai sopiva... Teinkin mekon lahjaksi sillä varoituksella että käyttäjä varautuu lähtemään kauppaan mekko-ostoksille jos mitat tässä minun tekeleessäni ovat pielessä :P

Kankaan kävimme ostamassa yhdessä Eurokankaasta. Palalaarista löytyi juuri sopivan mittainen pala todella ihanaa petroolinsinistä kangasta. Sittemmin huomasin että samaa kangasta löytyy pakaltakin, ja on ehkä pakko käydä ostamassa tätä vielä palanen ja tehdä itsellenikin juhlamekko (ja toivoa että joskus tulee joku juhlakin missä sitä pääsee käyttämään...). Toiveena oli polviin asti ulottuva mekko jossa on niskan taakse solmittavat nauhat. Alunperin tähän oli tarkoitus tulla myös yläosaan valkoista pitsiä jonka läpi petroolin värinen kangas näkyy, mutta hylkäsin ompelun edetessä pitsi-idean, koska mekko näytti paljon kivemmalta ilman sitä.

 

Ompelun kanssa tuli loppujen lopuksi hirveä kiire, sillä ensin pähkäilin pitkään mistä löydän sopivan kaavan, ja kun mekko muuten alkoi olla aika lailla valmis, Majapuulta tilaamani pitsivetoketjun saapuminen kesti KAUAN, kiitokset  postin ykkösluokan kirjeelle jonka pitäisi tulla päivässä mutta kesti viikon :P Viimeisenä ompelupäivänä sattui vielä eräs episodi jonka johdosta pääsin ompelemaan mekkoon kuuluvan alushameen vasta iltamyöhällä, ja mekko oli saatava jo seuraavana aamuna postin kuljetettavaksi käyttäjälleen. Nämä sovituskuvat otinkin sitten kiireessä iltamyöhällä ennen nukkumaanmenoa kameran itselaukaisimella, joten ei ole kauhean edustavat kuvat mekosta. Silittää en myöskään enää ehtinyt mekkoa, mutta eiköhän se rypisty muutenkin postin matkassa.

 

Mekon sivusaumassa on siis pitsivetoketju joka on taivaan lahja ihmiselle joka inhoaa vetoketjun ompelua! Tämän vetoketjun ei ole tarkoituskaan olla piilossa, vaan saa olla koristeellisena yksityiskohtana. Alunperin hieman mietin että voinko laittaa mekkoon valkoista vetoketjua, mutta Vaahtokarkkimonsteri on lukuisissa upeissa mekoissaan käyttänyt kontrastivärisiä pitsivetoketjuja ja uskaltauduin minäkin laittamaan tähän valkoisen vetoketjun. Sopii mielestäni hienosti, mekon värinen vetoketju olisi ollut aika tylsä... 

 

Tässä mekko takaa, yhtään sellaista kuvaa ei näköjään ollut missä solmiamisnauhat näkyvät takaa, tässäkin kuvassa tyhmästi tukka just edessä. Oman naamani sensuroin myös kuvista pois, tuohon aikaan illasta se ei ollut enää julkaisukelpoinen ;) Alushameena on valkoisesta vuorisatiinista tehty hamonen jonka alareunassa kaksi kerrosta tylliä kohottamassa mekon helmaa. Olen ollut jo pari vuotta innostunut tällaisista tyllihelmoista jotka näkyy tarkoituksella helman alta.

 

Mekon kaava löytyi vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä, tämä oli jonkunlaisen iltapuvun kaava jota lyhensin ja tein solmiamisnauhoista erilaiset. Nyt olen näköjään hukannut jonnekin koko lehden... Täytyy penkoa se esiin että saan tähän itselleni muistiin lehden numeron, sillä kaava oli varsin käyttökelpoinen jos haluan ommella itselleni tämän tyylisen juhlamekon. Suuri Käsityö-lehden kaavat ovat välillä jättimäisiä, ja epäilin ensin että tuleekohan tästä kamalan iso kun pienin koko kaavoissa on 36. Onneksi en kuitenkaan alkanut pienentää kaavoja.

 

Korusettejä

Käytiin kolmen sisaruksen synttäreillä. Neljävuotiaani valitsi jokaiselle tekemistäni fimokoruista korvikset ja tehtiin myös saman sarjan kaulakoru. Yksi korusetti olivat nämä hauskat vesimeloniviipaleet.

Tässä näkyy vesimelonin kuorta takaa.

 

Toinen sai tällaisen jo aiemminkin blogissa näkyneen prinsessakakku-setin

 

Ja kolmannella ei ole vielä korvisreikiä joten vietiin muffinssipinnit ja jätskikoru.

 

Korusetit keksin pakata tällaisiin pahvirasioihin joita minulla sattui muutama olemaan. Rasioissa on ollut aikoinaan muistitikkuja, tyhjät rasiat olivat menossa entisessä työpaikassani roskikseen ja pelastin ne omaan käyttööni. Niistä tulikin ympärille kiedotun nauhan kanssa tyylikkäät lahjarasiat.

Pinnityynyjä

Lapsukaiseni meni hoitokavereiden 4- ja 6-vuotissynttäreille, lahjaksi hän vei nämä pinnityynyt joiden idea on lähtöisin Mekkotehdas-kirjasta. Halkaisijaltaan nämä minun tekemät tyynyt ovat parikymmentä senttiä. Tyttöni valitsi itse tyynyihin kankaat ja nauhat sekä vielä pinnivarastostani erilaisia pinnejä ja pompulat kummallekin synttärisankarille. Yhteistyön tuloksena siis syntyi tämä lahja ;)

Lahjojen "paketointia" varten tein vielä nämä kassit joihin tyynyt pinneineen sujautettiin.

Hempeä Katariina-mekko

Ompelin 2-vuotiaalle Aurora-prinsessalle synttärilahjaksi Katariina-mekon kokoa 98/104. Vähän kavensin tuon vyötärökuminauhan kohdalta (tai eihän tuo kuminauha vyötärön kohdalla ole vaan ylempänä, mutta vyötärökuminauhaksi kai tuota voi sanoa?). Kavennus ei kylläkään ollut alunperin tarkoitus vaan tuli vähän mokailtua joten kavennus johtui sen mokailun paikkailusta ;)

Kankaista lähikuvaa. Molemmat eurokankaasta.

Minni Hiiri-mekko ja lumileopardi

Tuli pakonomainen tarve kokeilla millainen on mittasuhteiltaan Mekkotehtaan Elina-mekon kaava. Oikeastaan ei olisi toisaalta huvittanut ommella mutta tein tämmöisen pikasurautuksen kumminkin erään illan ratoksi. Kuten olen jo aiemmin todennut, Mekkotehtaan mekot ei ainakaan minun pitkälle ja laihalle lapselleni käy sellaisenaan (liian lyhyitä ja todella leveitä) joten tämä on nyt sitten tehty 4-vuotiaalle koossa 86/92 ja pituus koon 110/116 mukaan. Trikoisena mekko olisi näillä mitoilla tehtynä aika hyvä, kaula-aukkoa kun vielä nostaisi edestä vähän ylöspäin.

Tämä mekko on siis kuitenkin tehty joustamattomasta kankaasta ja siksi tarkoitus oli tehdä siihen  niskaan nappihalkio pukemisen helpottamiseksi. No, lopulta laiskotti ja koska kyseessä oli vain kokeilumekko, jätin halkion tekemättä ja jäin jännittämään mahtuuko mekko edes päälle :D Tuo musta juttu mekon kaula-aukon alapuolella on mustasta satiininauhasta tehty rusetti, tuntui että mekko on liian tylsä muuten. Etenkin rusetin lisäämisen jälkeen mekosta tuli minusta mieleen ihan Minni Hiiren mekko, harmi että ompelin tämän vapun jälkeen, muuten olisin askarrellut Minni Hiiren korvat ja lapsi olisi voinut mennä vappuna hoitopaikkaan Minni Hiireksi pukeutuneena :)

Mekko meni yllättävän helposti päälle vaikkei takana nappihalkiota ollutkaan, tosin jatkossa sen kyllä lisään jos joustamattomasta kankaasta ompelen. Ja kun tästä minnihiirimäinen tuli niin mekon alle laitettiin musta T-paita ja mustat sukkahousut kun lähdettiin kavereiden synttärijuhliin :)

 

Hiuksiin laitettiin leppäkerttupinni, yksi lemppareistani!

 

Kun nyt vapusta tuli puhe niin laitanpa tähän vielä lapsukaisen tämänvuotisen vappuasun joka hoitopaikkaan mennessä laitettiin päälle. Äiti oli vähän väsynyt työtaakkansa alla joten isompaan panostukseen en nyt kyennyt mutta mielestäni tämä edellisenä iltana syntynyt idea oli kyllä ihan hauska ja ennen kaikkea helppo ja nopea toteuttaa: Päälle synttärilahjaksi saatu leopardikuvioinen mustavalkoinen mekko, ja hiuspantaan kiinnitin huovasta leikkaamani ja liimaamani korvat. Näin syntyi pieni lumileopardinpoikanen :)

 

Tässä tämä hiuspanta. Korvat saa vedettyä pannasta pois ja laitettua takaisin, eli tällä tyylillä voisi tehdä jos jonkinlaisen eläimen korvia ja vaihtaa niitä pantaan tarpeen mukaan.

Tässä korvat takaa, leikkelin ja liimasin mustasta huovasta samanlaisia kuvioita kuin mekossakin.

Fimovillitys ja herkulliset korut

Jo ainakin vuosi sitten suunnittelin tilaavani fimo-massaa ja kokeilla millaista sen muotoilu on. No, vasta nyt sitten tuli tilattua massaa kokeeksi, ja hurahdin siihen täysin! Minulle ominaista on se että kun jostain innostun, niin kyseisen innostuksen parissa hurahtaa sitten aika melkeinpä siinä määrin että lopulta kyllästyn koko hommaan ;)

 

 

Fimoista syntyi muutamassa illassa hirveä määrä korviksia, näissä kuvissa vasta osa. Tässä kuvassa lakka-, muffinssi-, prinsessakakku-, sitruunatorttu- ja kahdet erilaiset donitsikorvikset. Esim. kakkukorviksia syntyy kerralla 3 paria samanlaisia, joten heräsipä itselleni kysymys mitä ihmettä teen tällaisella määrällä korviksia?? :D Korviksia on nyt kaiken kaikkiaan jo useampi kymmenen paria! Iso osa saakin nyt sitten mennä myyntiin.

Mustikkapiirakka-, vaahtokarkki-, vadelma-, suklaakakku-, mansikkajuustokakku-, korvapuusti- ja viinirypälekorvikset. Noita kakkupala-koruja etenkin on hauska tehdä. Täytynee hankkia erilaisia korutarvikkeita niin voin korvisten lisäksi tehdä vaikkapa kaulakorujakin näistä fimoiluista.

Katariina-mekko Finlaysonin verhosta

Inhoan uusien kaavojen piirtämistä, ja siksi käy usein niin että kun kivan kaavan piirrän ja vielä muokkaan omaan käyttöön sopivaksi, niin samoilla kaavoilla tulee sitten tehtyä kyllästymiseen asti ;) Tämä on jo neljäs Mekkotehtaan Katariina-mekko, ehkäpä voisi kokeilla välillä jo jotain muutakin kaavaa.

 

Tämä mekko syntyi vanhoista lastenhuoneen kappaverhoista jotka löysin joskus kirppikseltä muutamalla eurolla. Kangas on Finlaysonia, Jaana Reinikaisen suunnittelema. Ihanan värikäs ja lapsekas kangas!Verhoja oli yksi vähän korkeampi ja kaksi matalampaa. Alunperin ajatuksena oli tehdä takki, mutta kun korkein verho oli juuri sopiva tämän mekon alaosaan, päädyin tekemään mekon. Matalammasta kapasta tarvitsin mekkoa varten vain miehustan ja hihojen osat, joten kappaa jäi vielä pitkä pätkä, katsotaan nyt mitä siitä joskus syntyy.

Katariinahan on täysin samanmallinen sekä etu- että takapuolelta, eli mekon voi pukea päälleen kummin päin haluaa. Helppo lapsen itsensä pukea, aina menee oikein päin :) Tässä mekon toinen puoli jossa erilaiset kuvat. Kuvassa näyttää kuin mekon helma olisi epäsymmetrinen, mutta oikeasti helma on kyllä samanmittainen joka puolelta. Jotenkin kummallisesti onnistuin kuvaamaan...

Pikaisesti sain napattua sovituskuvankin vaikka tyttö oli nuhainen ja väsynyt. Tämänkin mekon ompelin samoilla kaavamuokkauksilla kuin pari edellistä Katariinaa, eli koossa 110/116 mutta pituuden otin 122/128 koon kaavasta. Kaikki kuminauhat (hihoissa, vyötäröllä jne.) mittasin kuitenkin 98/104 koon mukaisiksi. Lisäksi tuohon yläkaarrokkeeseen/mekon rintamukseen lisäsin sentin-pari korkeutta lisää, muuten en saumanvaroja leikellyt.

Jossain blogissa blogin kirjoittaja kertoi ompelevansa ompeluksiensa saumaan kankaan suunnittelijan nimen jos sellainen kankaan sivusta löytyy. Kiva idea! Näin vuosienkin päästä näkee mikä kangas on kyseessä. Itsellänikin oli tarkoitus ommella tämän mekon sisälle suunnittelija kun yhden verhon reunasta se kokonaisena löytyi, mutta muistin asian vasta jälkikäteen. Täytyy yrittää muistaa surauttaa se saumaan myöhemmin.

Kesäinen Katariina-mekko

Kolmannen Katariina-mekon tein Tilda-kankaasta jota löysin joskus juuri pikkutytön mekon kokoisen palasen Eurokankaan palalaarista. Kangas on väreiltään todella ihana ja siksipä sitä on tullut vähän säästeltyäkin "juuri oikeanlaista mekkoa varten". Katariinahan tästäkin sitten tuli :)

Kangas riitti juuri ja juuri, mitä nyt toisen hihan menin leikkaamaan väärin ja vähän joutui soveltamaan kun uutta hihaa ei enää saanut kankaan palasista leikattua, mutta lopputuloksessa mokaa ei onneksi edes näe. Tein mekon samalla kaavalla kuin edellisenkin Katariinan, eli koossa 110/116 mutta pituuden otin 122/128 koon kaavasta. Kaikki kuminauhat (hihoissa, vyötäröllä jne.) mittasin kuitenkin 98/104 koon mukaisiksi. Lisäksi tuohon yläkaarrokkeeseen/mekon rintamukseen (miksi tuota osaa nyt pitääkään sanoa) olen sekä tähän että aiempaan Joutsen-mekkoon lisännyt sentin-pari korkeutta lisää. Muuten en saumanvaroja ole Mekkotehdas-kirjan mekkoihin lisännyt, jos oikein muistan niin ne on kaavoissa jo otettu huomioon.

Kankaan jämistä tein vielä mekon kanssa käytettäväksi pinnit ja pompulat.

Viidakossa

Bellapuusta hankittu Lillestoffin viidakkotrikoo on odottanut kangaskaapissa inspiraatiota jo pitkään. Tänään surautin tästä vihdoin mekon. En käyttänyt mitään kaavaa vaan leikkasin vapaalla kädellä käyttäen yläosaan suuntaa antavana mallina H&M:n trikoomekkoa, alaosasta tein voimakkaasti A-linjaisen.

Helmaa en ommellut vaan jätin vapaasti rullautuvaksi. Kiva mekko etenkin kun aikaa tekemiseen meni varmaan  10 minuuttia :)

Mekkoon sopiva huopapinni piti tietenkin myös tehdä, tässä siis iloinen leijona. Mekkokankaassa seikkailevat leijonan lisäksi ainakin norsu, kirahvi, käärme ja apina, katsotaan nyt mitkä kaikki eläimet päätyvät vielä pinneiksi :) Tässä kuvassa näkyy myös mekon kaula-aukossa ja hihansuissa käyttämäni lehtiköynnös-ommel jota hetken mielijohteesta käytin tavallisen suoran ompeleen sijaan.

Vanhasta uutta - hameesta mekoksi

Ostin vuosia sitten kirppikseltä eurolla kivan näköistä kukkakangasta olevan hameen kokoa 128 cm, ajatuksena oli ommella siitä jotain muuta, vaikkapa vauvalle mekko. No, hame on pyörinyt siitä asti kangaskaapissa ja kyseinen vauva on kasvanut jo 4-vuotiaaksi, nyt aloin mittailla hametta ja tajusin että saan siitä todella helposti tytölle mekon. Aikaakin meni vain muutama minuutti :)

 

Tällainen hame alunperin oli...

 

...ja tällainen mekko siitä tuli. Leikkasin vyötärölle solmittavat nauhat irti ja ompelin ne hameen vyötärölle.

 

Ja näin syntyi mekko joka solmitaan nauhoilla kiinni niskan takaa.

 

Hameen takaosassa oli valmiiksi kuminauha.

 

Mekon rintamukseen ompelin koristeeksi vihreää polvekenauhaa joka sattui olemaan juuri saman sävyistä kuin mekon kukissa oleva vihreä. Ja tämähän on todella pitkäikäinen vaate, sitten kun se jää mekkona pieneksi, voin katkaista nuo olkainnauhat pois ja mekosta tuleekin taas hame :)